Hiki tulee, kun katselee toisten ahkeroimista. Ei vaan, kävin äsken poimimassa kaksi litraa vattuja hiostavan kuumasta muovihuoneesta ja sen jälkeen kastelemassa toisen kasvihuoneen yrtit ja vihannekset. Pilviä kerääntyy taivaanrannalle siihen malliin, että sadetta ennustava säätiedotus voi pitää paikkansa. Siksi timpureilla onkin kiire. Eilen vielä sattui yksi pieni harmittava haaveri kaiteen maalauksessa ja Maalarimestari Moksman joutui aloittamaan aamulla kaiken alusta.

Aamusella tuli myös pikimies laittamaan kattohuopaa paikalleen, itse asiassa päällekkäin kahta huopakerrosta. Ísäntä luuli etukäteen, että siihen on tosiaan levitettävä piki tai mitä hän nyt sitten onkaan, mutta ei. Kaikki ainesosat on jo itse huovassa ja kaveri vain lämmitti sen kaasuliekillä. Menin kurkistamaan ikkunasta siinä vaiheessa, kun hän levitteli tavaroitaan ja sain melkein sydärin. liekki osoitti melkein talon seinään. Mutta kaveri on ikänsä tehnyt näitä töitä, isäntä lohdutti ja kertoi, että he ovatkin vanhoja koulukavereita, vaikkeivat olisi tunnistaneet toisiaan ellei olisi tullut puheeksi. Juttua olisi sitten riittänyt vaikka miten paljon yhteisistä ystävistä. Mutta työt tuli rivakasti tehtyä.

Hiki tuli siitäkin, kun lueskelin yhden pienen yhdistyksen jäsenlehdykäistä. Olen uusi jäsen enkä oikein tunnekaan porukkaa, mutta kyllä mua harmitti lehden todella matala taso. Kukaan ei tietysti pieneltä vapaaehtoisvoimin kootulta lehdeltä suuria odota, mutta silti nolotti tekijän puolesta. Leikkaa - liimaa vinoon - kopioi lehti huonoista kopionkopioista -tekniikkaa ei enää pitäisi lehdentekijän itsekään sietää tänä hyvälaatuisten ja puoli-ilmaisten tietokoneiden, kopiokoneiden ja skannerien aikana. Huonosti kopioitu moniste ei tule yhtään sen halvemmaksi kuin vähän huolellisemmin laadittu moniste. Nyt en siis puhu mistään taitto-ohjelmista tai muista hienouksista, en edes monipuolisesta tekstinkäsittelystä, kuten palstoituksesta.

Kun en tunne henkilöä, en tiedä, mutta luultavasti hän on melko iäkäs eikä tottunut tietotekniikan käyttäjä. Jos avaan suuni tai lähetän sähköpostia vaikka jollekulle muulle henkilölle kuten puheenjohtajalle tai sihteerille, niin seurauksena olisi paitsi asianomaisten syvä pahastuminen ja irtisanoutuminen tehtävästään, myös se että koko poppoo keskenään vanhoja tuttuja kääntäisi närkästyneen katseensa seuraavaan lehdentekijään, jonka nimi olisi todennäköisesti V-viini.... Taidan siis pitää suuni kiinni.

Yhdistystoiminnan kuviot ovat joskus vähän monimutkaisia ja harvoista vapaaehtoisista on pakko pitää kiinni. Toisaalta kriitikkoja kyllä riittää. Niitä, jotka jälkikäteen tietävät, miten homma olisi pitänyt hoitaa, mutta eivät tulleet siitä etukäteen maininneeksi.  Heh-heh, nimimerkillä Kokemusta on.