Koko aamuyö ja aamupäivä on odotusta. Heräsin parin tunnin unien jälkeen katsomaan kelloa. Minun tehtäväni oli herättää mies ajoissa poliklinikkamatkalleen ja niin sitten katsoin kelloa joka kymmenen minuutin päästä ja nukuin koiranunta. Mies lähti ja helpotuksekseni keli ei olekaan niin paha kuin ennustettiin. Tai voi siellä liukasta olla, mutta ei ainakaan sitä luvattua 30 sentin lumivallia.

Nyt odottelen miestä kotiin. Aha- auton ovi kävi. Jatkan myöhemmin.

Edittiä: Tutkimuksia tulossa, kallokuvausta ynnä muuta on nyt varattu, mutta ei ilmeisesti niin hälyttävää, että hetipaikalla olisi pantu petiin. Hyvä sekin ettei ainakaan ole ollut aivoinfarktia.