Aloitin joulusuunnitelmien suunnittelun. Itse asiassa olen aloittanut sen jo kaksi yötä sitten, kun ei uni ole millään meinannut minua lähestyä. Olen jouluihminen, tai siis teen mielelläni joulun taloon, mutta olen huono näpertelemään ja nykyisin laiska keittämään ja paistamaan. Kokemuksen tuomalla varmuudella toteutan aikeeni kuitenkin suhteellisen nopeasti ja helposti, ainakin silloin kun selkä kestää. Kun ei apulaisia ole, niin näin se on tehtävä: itse.

Kun haaveeni tuskin ihan äkkiä toteutuu, niin havahduin tosiaan laskemaan päiviä jouluun. Oikeastaan meidän joulumme alkaa jo vähän ennen aattoa, jolloin kutsumme vaihtelevan, mutta suuren joukon ystäviä ja sukulaisia isännän syntymäpäiväglögille. Siitä alkaa meidän joulumme. Talohan on siivottu valmiiksi ja jotain leivonnaistakin olen yleensä varannut sen verran yli, ettei enää jouluksi tarvitse leipoa uudestaan.

Kun isäntä on tarkka talon sisustuksesta, mukaan lukien joulukoristeet ja perinteisen joululiinansa käyttö (sen, joka hänellä on ollut aina joulupöydässä ja jota minä tietenkin inhoan), niin glögille katan mieleni mukaan, neuvoa kysymättä. Harvoin miehet kai osallistuvat näihin sisustuspuuhiin yhtä aktiivisesti kuin meillä, mutta päättäköön. Itse tekisin monta asiaa toisin, mutta kun ei ole rahaa ostaa enempää uusia mattoja kuin verhojakaan, niin olkoon.

Nyt kuitenkin olen kahden yön aikana suunnitellut - valveilla ja vähän unessakin - värjääväni vanhoja lakanoita kirsikanpunaisiksi. Ne kun levitän poikittain tuvan pöydälle, saan varmaan tarpeeksi pitkät helmat, jotka ulottuvat lattialle asti. "Perinneliina" on jotain Marimekon vanhaa kuosia, mutta se on minun makuuni liian kapea leveälle pöydälle. Istumapöydän liinan ei tietysti tarvitse ulottuakaan lattialle saakka, sillä se vain hankaloittaa istumista, mutta saisi se sentään 30-40 cm reunan alapuolelle ulottua...

Niin siis punaisten liinojen päälle suunnittelen kapeita poikkiliinoja saumakohtien peitteeksi. Minulla on luonnonvalkoista puuvillalankaa, sitä josta rupesin kesällä virkkaamaan kesäkassia joka ei koskaan valmistunut. Jospa purkaisin sen ja jalostaisin langan helppotekoiseksi, nopeasti virkattavaksi kaitaliinaksi tai kahdeksi? En värjääkään lakanakangasta ennen kuin olen aloittanut tämän urakan, vaikka väri on jo ostettu. Muistaakseni minulla on kaksi joskus aikojen alussa verhoina käyttämääni jokamiehenlakanakangasta. Jos ne ovat tallessa, niin niistähän voisi tulla hyvät liinat.

Lisäksi minulla on ihania vanhoja pitsilakanoita, joita aikanaan sain kapioiksi. Kahdesta olen tehnyt kesäpöytäliinan, joka tosin on tahriintunut lähtemättömistä punaviinitahroista. Ne olivat tosi kauniit leveine käsin virkattuine pitseineen. Nekin palvelivat monta vuotta makuuhuoneeni ikkunaverhoina. Kaikkia näitä vanhoja kapioita en sentään raaski jatkojalostaa, vaan toivon että tyttäreni olisi niintä kiinnostunut sellaisenaan. Joitakin pellavapyyhkeitä olen hänelle antanutkin, mutta lakanat ovat vielä sievästi pinossa meidän liinavaatekomerossa. Ne jäivät aikanaan käyttämättä. Silloin elettiin suuren ihastuksen eli pussilakanan alkuaikaa.

Nyt ryhdyn etsimään sitä helppoa virkkuumallia. Lanka on aika paksua, joten mallin on oltava hyvin yksinkertainen. Helppo malli sopii parhaiten myös virkkaustaidoilleni.

- Seuraavien öiden aikana täytyy varmaan ruveta suunnittelemaan tarjoiluja ja sen jälkeen kiivaastikin jo joulukorttien tekoa.