Nukuin viime yön todella huonosti eivätkä unet olleet pitkät. Heräsin kuudelta. Kun tunnetusti kukun täällä vielä uuden vuorokauden puolella, niin unet jäivät todella lyhyiksi ja se rupeaa nyt tuntumaan. Eilinen käynti äitiä katsomassa oli taas entistä murheellisempi. Ei voi muuta toivoa kuin enkelilaumaa ahkeroimaan mummi-poloisen vartijoina. Osa niistä kulkee sairaalan työvaatteissa.

Tänään otin välipäivän eli en soittanut kenellekään emmekä käyneet missään. Mies sentään käväisi Kelassa ja rautakaupassa. Yritin siivota työhuoneen hyllyjä ja sinänsä sainkin tehtyä sen vähän, mitä pitikin. Tosin vieläkään en löytänyt yhtä esinettä, jonka panin hyvin hyvään talteen jollain aikaisemmalla siivouskierroksellani. Mahdollisesti sujautin sen roskapöntön laidalle, jolloin määränpää on selvä. Työhuoneen roskiksia ei kovin usein tarvitse tyhjentää, mutta varmaan senkin olen ehtinyt tehdä. Minulla pitäisi olla käyttöohjeet ja sisällysluettelot kaikkiin laatikoihin ja pyttyihin, sillä olen varsinainen romunkerääjä.

Romunkerääjäsukua selvästi, kun katselin sitä tavaramäärää, mitä koti-kodissakin on näkösällä. Vinttiä en uskalla edes kuvitella. Varmaan sieltä löytyvät kaikki vanhat vaatteet, meidän koulukirjat ynnä muut aarteet Kotilieden vuosikerroista alkaen. Katselimme nimittäin miehen ja veljen kanssa paikkoja vähän sillä silmällä, miten vanhukset selviävät rollaattoreineen. Onneksi tilanne on parempi kuin mitä pelkäsimme. Matot rullalle, parit luiskat portaisiin ja kaidetta seinään, niin saneeraus olisi oikeastaan siinä. Yksi kulkereitillä seisova mankeli tosin on ongelma. Miehet olivat sitä mieltä, että mankeli kannetaan suoraan vintille tai autotalliin, mutta minä luulen, että meidän äiti mankeloi tai mankeloittaa isällä lakanansa ihan niin kauan kun henki pihisee. Jos siis palaa vielä kotiin. Tältä hän näytti:

1244583538_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Luiskasta puheen ollen: tilasin mieheltä sillan. Olisin halunnut kaarisillan (muistathan Aale Tynnin runon?), mutta siitä herra mieheni kieltäytyi jyrkästi. Olen oikein tyytyväinen, jos hän tekee ylipäätään pikkuisen sillanpätkän, oli se sitten vaikka millainen hörsmööpeli. Meillä ei ole jokea ylitettävänä, ei edes kunnon ojaa, mutta tie pihasta kasvihuoneelle kulkee vanhojen ja paksujen kuusen- ja männynjuurien yli. Paikka on sen verran kostea vanha ojanpohja, että ruoho kasvaa äkkiä naisen korkuiseksi, jolloin puutarhatöppösillä voi vaikka liukastua. Kottikärryjäkin on kenkku työntää juurten yli.

Ajattelin siistiä paikkaa ja siirtää tulevan sillan pieleen muutaman vanhan iiriksen. Innostuin, kun istutin viime kesänä lähistölle lahjaksi saamani luumupuun ja tänä kesänä löysin heinikosta virkeän viinimarjapensaan. Se on jotain ikivanhaa kantaa, joka tuskin on marjonut vuosikymmeniin. Nyt näiden ympäristö perataan ja kaadetaan vielä yksi iso paju niitä varjostamasta.

1244583823_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tältä se mainostettu kasvihuone näyttää tällä hetkellä ulkoa katsottuna. Vesipöntön takana häämöttää tulevan sillan paikka. Tässä kasvihuoneen seinustalla on raparperi ja uhkarohkeasti suunnittelemme sen viereen paputarhaa, joka samalla voisi varjostaa sisäpuolella olevia tomaatteja pahimmalta kesähelteeltä. Heh-heh, jos nyt hellettä tulee. Heitämme verkon katon yli ja sitä pitkin saa papu kiivetä vaikka suoraan katonharjan yli. Sitä verkkoa mies kävi hakemassa rautakaupasta.

Mies oli yllättävän myöntyväinen hankkeille, mutta voi se johtua siitäkin, että tilasin hänelle netistä yhden uuden puutarhakoneen ja ikioman trumpetin, tosin omilla rahoillaan. Tähän asti hän on harjoitellut lainasoittimella.

Niin, se Kaarisilta. Runo oli pakko kaivaa vielä esille.

Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."

Minä sanoin: "He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"

Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."

                                          Aale Tynni: Kaarisilta