Aamukaffeet on juotu ja lehdet luettu. Timpurit ovat täydessä työssä. Työt edistyvät vauhdikkaasti, vaikka yllätyksiäkin on tullut vastaan. Vanha kattorakennelma on tehty ehkä sen aikaisten käsitysten mukaan, mutta urakalla ja hutiloiden: jotkut levytkin ovat jääneet kokonaaan naulaamatta ynnä muuta. Pojat eivät yhtään ihmetelleet katon vuotamista. Vuosi vielä korjaamatta ja meillä olisi ollut myös seinäremontti vastassa.

Kun eilen ihmettelin, mitä sieltä katolta oikein lapioitiin ja imuroitiin, niin ainakin muutamia armeijakuntia mustia muurahaisia. Nyt mietimme, minne päätyivät ne ziljoonat muurahaiset munakuormineen, jotka eivät päätyneet mustiin jätesäkkeihin yhdessä eristevillojen palasten kanssa? Toivottavasti odotettavissa ei ole hyökkäystä taloon? Hetken päästä lähdemme joka tapauksessa lastaamaan peräkärryä ja mies matkaa kohti kaatopaikkaa ensimmäisen kuorman kanssa - katsomaan miten kallista on noudattaa lakia ja järjestystä ja olla kippaamatta jätekuormaa kaatopaikan portin ulkopuolelle. Pihassa on nyt erilaista jätettä odottamassa lajittelua ainakin kolmeen läjään: kotiin polttopuuksi kelpaavaa, painekyllästettyä ja kaatopaikkatavaraa. Naulapojan virkakin on pian avoinna.

Tämä on sitä omakotiasujan elämää: aina jotain paikkaa pitäisi olla kohentamassa ja eurot vilistävät silmissä. Eilen tuli kiinteistöverolappu ja taas tänäkin vuonna on asumisen ilomme hinta noussut. Hirveä summa: 1077 euroa 66 senttiä! Totta kai tonttikin on iso, mutta eihän se mitään tuota niin kauan kun sitä ei lohko ja pistä myyntiin. Sepä on yhteiskunnan ajatuskin ja näin siihen moni pakotetaan. Miten ihmeessä joku pienituloinen yksineläjä selviää näistä maksuista?

Onneksi veron saa maksaa kahdessa erässä, mutta on se puolikaskin iso raha. Verottaja kehtaa vielä viisastella, että verotusarvoja ei ole nostettu. "Tontin verotusarvo on kuitenkin voinut nousta myös siitä syystä, että se ei vielä ole saavuttanut aikaisemmissa tarkistuksissa todettua hintatasoa." Jaa.