Niin kauan kun muistan, kirjaan pääsiäisateriamme tänne. On sitten ensi vuonna hyvä tarkistaa, ettei samoille vieraille aina tarjoile samoja ruokia.

Pitkäperjantain vietimme kaksistaan. Ruokana oli ihanaa uunilohta, tarkemmin sanottuna kirjolohifilee, johon viiltelin viiltoja sen jälkeen kun olin nyppinyt ruodot pois. Viiltoihin tungin anjovisfileitä. Koko komeuden voitelin tomaattiketsupilla ja ripottelin vielä päälle mozzarella-juustoraastetta. Sitten uuniin noin puoleksi tunniksi. Lisäkkeenä oli ainakin jotain rösti-perunan tapaisia pakastepottuja, ei erikoista.

Pääsiäispäivän lampaita marinoin perjantaista lähtien tällaisessa liemessä: pari desiä vahvaa kahvia, pari desiä lihalientä, vähän vähemmän, ehkä vajaa desi oliiviöljyä, kuviattua rosmariinia ja salviaa, mustapippuria. Lampaita oli kaksi kappaletta - uusseelantilaisia luuttomia paisteja - ja niihin tökin runsaasti valkosipulinkynsiä. Sunnuntaina pässit pääsivät rinnakkain uuniin eikä meillä ehkä koskaan ole ollut näin hyviä lammaspaisteja.

Alkuruoaksi tein pussista katkarapukeiton, itse asiasta kahdesta pussista, kun syöjiä oli kymmenen. Valmiiseen keittoon lisäsin kaksi pussillista korianterilla ja chilillä maustettuja katkarapuja. Keitto oli hyvää, vaikkakin turhan tulista lasten makuun.

Pääruoka siis oli lammaspaisti, jolle tein marinadista ja paistoliemestä kastikkeen. Lisäksi pöydässä oli valkosipuliperunoita, vihreää salaattia, piimäjuustoa, kesäkurpitsahilloa ja minttuhyytelöä.

Jälkiruoaksi tarjottiin kotitekoista pashaa aidoista aineista, ei siis mitään kevytversiota. Kahvin kanssa oli valkosuklaa-tuorejuusto-purkkipersikka-vadelma-punaherukka-hyytelökakkua. Se oli hyvää!

 

Kakkua riitti toisenkin pääsiäispäivän kahvitarjoiluun. Taitaa sitä olla nokare vieläkin jäljellä. Seuraavaksi taidan käydä katsomassa, olisiko se vielä syötävää.

Silloin maanantain vieraiden alkuruokana oli tomaatti-vuohenjuustokeitto suoraan pahvipurkista, pääruokana minttumarinoitu lammaspaisti - siis pyhien kolmas lammas. Lammaspaistin kanssa tein uudet valkosipuliperunat, sillä kertaa lihaliemeen kun edellisenä päivänä liemenä oli ruokakerma. Kastiketta ja muista höysteitä oli myös jäljellä, joten ne pääsivät myös pöytään. Jälkiruokapashaa olin tehnyt oman pikkuannoksen maanantaille. Vain kotijuusto meni sunnuntaina viimeistä murua myöten.

Eli ruokamme olivat mitä suurimmassa määrin perinteisiä pääsiäisruokia, mutta helpoimmalla mahdollisella tavalla toteutettuna. Onneksi ei tulisi mieleenkään tarjoilla vieraille kieltä, ettei käy kuten eilisille....