Lapsi oli koko päivän mummulassa. Aurinkoiseen päivään mahtui monenlaista mukavaa pikkuaskaretta, vaikka minusta tuntui aamulla, etten edes suihkun jälkeen herää ottamaan nuorta vierasta vastaan. Valvoin näet melkein koko yön. Kun uni vihdoin tuli silmään joskus puoli viiden aikaan aamulla, loppui se tietysti pahasti kesken herätyskellon kimitykseen. Kaikenlaiset linnutkin aloittivat yöllä laulunsa, mutta onneksi myös lopettivat kiljumisensa saman tien.

Kun kävelin poikaa vastaan, tämä tulla viilettikin pyörällään niin hyvää vauhtia, etten ehtinyt tallustella kuin ehkä neljännesmatkan aikomastani. Päivä sujahti nopeasti, kun pitkästä aikaa oli ihanan kaunis sää ja ulkona riitti tekemistä. Pelasimme itsemme melkein uuvuksiin sulkapalloa. Kävimme jopa ostamassa uusia sulkapalloja, kun tötteröllinen viime tai edellisenä vuonna hankittuja palloja on niin varmassa tallessa, ettei niitä tähän hätään löytynyt mistään. Peli oli lähinnä pallon huiskimista edes takaisin, mutta kivaa joka tapauksessa. Välillä kävimme sisällä pelaamassa fortunaa ja voitimme tasapuolisesti ja vuorotellen toisemme ilman fuskaamista.

Poimin ja pakastin tänään taas vähän vadelmia. Rastas mokoma oli huomannut mukavan vadelmahuoneen, eikä ollut ollenkaan uskoakseen että ulos on lähdettävä. Muistin, että minullahan on tallessa kaksi peltistä, lasisilmäistä sankarikissaksi kutsuttua kissannaamaa, jotka sitten viritimme pelotteeksi kasvihuoneen ovelle. Naamat siis eivät olleet yhtä visusti tallessa kuin sulkapallot.

Kiipesimme pojan kanssa myös yhdessä tarkistamaan vanha lutti (= luhti eli aitan toinen kerros), jossa en itsekään ole käynyt pitkiin aikoihin. Edellisellä kerralla iso kissanrontti hyppäsi portaista melkein päähäni. Nyt katosta löytyi vain yksi iso ampiaispesä, mutta ei muuten mitään yllättävää. Melkein odotin näkeväni jonkun elukan, esimerksiksi mainitun katin luurangon, kun sitä ei ole aikoihin näkynyt tiluksiaan tarkastamassa. Aitan ylisillä ei ole oikeastaan mitään tarpeellista tavaraa ja sinne on vaikea viedäkään mitään, kun portaat ovat kovin jyrkät ja oviaukot tehty matalille ja nöyrille ihmisille. Nuoret ovat kyllä pitäneet sitä joskus kesähuoneenaan, mihin tarkoitukseen se on ollut oivallinen, viileä paikka.

En voi olla mainitsematta viime viikon huolenaihettani eli syntymäpäiväjuhlia. Ne on juhlittu tällä viikolla ja tilaisuus oli juuri sellainen kuin etukäteen pelkäsinkin. Paitsi että nyt olivat systerit - yllätyksekseen - remmissä. Paikalle oli onneksi saatu tilattua yksi ulkopuolinen ihminen. Tämän resurssin ilmeisesti oli ajateltu yksin hoitavan koko ruljanssi, mutta eihän se niin mennyt nytkään. Se ei selvästikään ole rahasta kiinni, vaan jostain kummallisesta tekovaatimattomuudesta.  Minun mummini tapasi tällaisesta asenteesta käyttää ilmaisua "loossata": loossaa olla vaatimaton, vaikkei oikeasti ole.

Ilmapiiristä päätellen minun nimeäni ei enää ole perillisten luettelossa... Toisaalta ei kyllä muuta perintöäkään olisi tulossa kuin suunnilleen muutama pari kahvikuppeja ja ehkä joku huonekalu, niin että sikäli ei haittaa. Ehkä ja toivottavasti ilmasto kuitenkin jossain vaiheessa vielä lämpenee, mutta tämä räjähdyspisteeseen asti kärjistynyt tilanne oli pakko jossain vaiheessa minunkin kohdata. Ei lähes 60-vuotias ihminen voi aina sanoa vain "kyllä äiti". Isän mieltä en olisi halunnut pahoittaa, mutta sille ei nyt mahda mitään.