Yleensä nautin joulusta, tänä vuonna en. Ruoastakin on melkein vain pahaa sanottavaa. Kinkku oli suolainen ja epäilen, että kun tilasimme etukäteen tuoreen, suolatun kinkun, saimme tuoresuolatun, mutta pakastetun kinkun. Epäilen, mutta milläs todistan?

Lohi oli vanhaa kalaa, joka maistui pilaantuneelle jo graavauksesta seuraavana päivänä ja päätyi kompostiin. Ostimme kahta maksapasteijaa. Kalaasi on aina ollut tyttären joulun perinneherkkua, mutta kas, paketti joutui vahingossa sisäeteiseen yhdessä lanttujen, porkkanoiden ja punajuurien kanssa, joiden pelkäsin paleltuvan ulkoeteisessä. Kompostiin siis sekin! Porsasta syömättömille perheenjäsenille ostettiin savukalkkunaa: menekki kaksi viipaletta, mutta eipä sen mitättömämmän makuista lihaa juuri voi ollakaan. Keitettyjä luumuja kului muutama lusikallinen ja herneitä saman verran.

No, ihan kaikki ei sentään ollut pahaa. Toinen, kylmässä säilytetty maksapatee oli hyvää. Kotijuusto onnistui hyvin. Laatikot oli hyviä. Kotitekoinen perunalaatikko imeltyi hyvin ja maistui ihan oikealta, samoin kaupan porkkana- ja lanttulaatikot, jotka maustoin ja höystin paksulla kermalla. Silli ja miehen tekemät sinappisilakat olivat myös ihan kelvollisia. Vihreää salaattia ei mikään pilaa, kuten ei perinnejälkiruoka luumukräämiäkään.

Nyt teen varmaan keitetyistä luumuista uuden jälkiruoan ja jotain täytyy herneistäkin kehitellä. Kalkkunaviipaleet menivät jo pakkaseen miettimään tulevaisuuttaan.

2178325.jpg

Kävimme aattona jo aikaisin hautausmaalla, mutta silti tuhannet valot tuikkivat jo haudoilla. Yritin ottaa kuvaa myös muualle haudattujen muistokiveltä, jossa oli valtavasti kynttilöitä, mutta kuvaaminen ei oikein onnistu, kun samalla kävelee ja vielä katselee jalkoihinsa ollakseen kaatumatta. Muutama joulu taaksepäin liukastuin hautausmaalla ja kyllä oli nytkin käytävät hiekoitettu niin olemattomalla hiekkarippusella, että varmaan muutama mummo ja pappa pääsi tänäkin jouluna siellä kaatumaan.

2178316.jpg

Sytytimme roihut ja pihakynttilät jo ennen hautuumaalle lähtöä, joten oli kiva palata takaisin "joulutaloon", kun valot loistivat sekä pihassa että ikkunoissa, tonttu-ukossa myös.

2178319.jpg

Tonttu ei sitten oikein ehtinyt aattona sisälle asti ja niinpä joululahjat muodostuivat pääasiassa itse itselleni ja miehelleni ostamistani kirjoista. Tai no, ei sentään ihan. Yksi parhaista lahjoista oli kehitysmaan opettajalle hankittu polkupyörä ja kaksi pehmoista patalappua. Muun muassa muutama kiva kynttiläkin tuli ja pullo hyvää punaviiniä sekä kallis kynttelikkö, jollaisia meillä on ennestään jo kolme kappaletta yläkerran kaapin päällä pölyttymässä. Äiti ja isä muistivat kirjekuorella, josta onkin suuri apu, kun lähiaikoina on pakko lähteä uusimaan silmälaseja.

Mies ei katsonut asiakseen ostaa vaimolleen joululahjaa tänäkään vuonna. Ilmeisesti toissa vuoden kameralahjasta saa riittää vielä muutaman vuoden lahjaksi. Minkähänlaista olisi, jos miehellä olisi lahjanantamisen lahja? Minä hölmö kun erityisesti rakastan sekä lahjojen antamista että saamista. Saisipa siltä vaikka miten mitättömän lahjan tahansa, vaikka jotain turhanaikaista hömppää, joka olisi kaunis katsella. Eikä mahda mitään, kyllä tämä vaikutti joulumieleenkin, etenkin kun satun tietämään miten kalliita ja upeita lahjoja hän on entisessä elämässään ostanut. Kiintiö ilmeisesti on tullut täyteen, vaikka minä näen asian vähän arvostuskysymyksenäkin. Ja olen tietysti vain kateellinen vanha, ilkeä akka. Onneksi kirjoissa riittää lukemista pitkäksi aikaa.