Suloinen jalohortensiamme Endless Summer aloittelee vihdoinkin kukintaansa. Kukka on vasta nupuillaan, mutta väri niin hurmaava, että pakkohan siitä oli jo nyt ottaa kuva. Jatkoa eli kokonainen kuvakavalkadi kaikista kolmesta jalohortensiasta täydessä kukassaan toivottavasti seuraa myöhemmin.

765970.jpg

Tämän kukkasen väri vaihtelee riippuen maan pH-arvosta. Älkää kuitenkaan kysykö minulta, onko se sininen happamassa ja punainen emäksisessä maassa vai päinvastoin.

Jotta päivän työt eivät kokonaan unohtuisi, niin tässä todistekappale siitä, että vanhat romut todella ovat lähdössä kaatopaikan keräyskonttiin. Kun tarkastelimme pakastinten laitoja, niin kumpikin kyllä pistimme hartaina kädet ristiin, ainakin mielessämme. Paitsi että kyljet olivat tomuisia, niin pöly oli myös palanut pintaan. Siitä päätellen varsinkin säiliön vaippa oli varmaan kuumentunut aika lämpimäksi. Eli pelko tulipalosta, joka yhtäkkiä iski meihin, ei todellakaan tainnut olla ylireagointia.

765975.jpg

Ihan ihmeelliseltä tuntuu sekin, että pakastin on hiljainen! Vanhat hurisivat lähes koko ajan, mutta näm¨ä ovat käydessäänkin paljon hiljaisempia. Toivottavasti nyt sitten tämä hiljaisuus merkitsee myös pienempää sähkölaskua. Eristeet tai siis seinämät ainakin ovat paljon aikaisempaa paksummat. Mutta jos minusta ei enää kuulu mitään, niin olen pudonnut pää edellä pakastimeen. Kaapin käyttö tietenkin on paljon kätevämpää ja eilen jo muistinkin syyn, miksi pakastimen pohjalta löytyy vuosikertamehuja...

Nyt ryhdyn tekemään loppuraivausta ja kalustamaan yläkerran "pakastinosastoa" uudelleen. Meillä on yläkerrassa iso aula, joka toimii kuten vanhat romu-ullakot eli sinne on helppo huiskaista tavaraa pois käsistä. Tila on jaettu muutamalla astia- ja vaatekaapilla osastoiksi, joista melkein kaikilla on joku järkeväkin funktio. Yksi osa toimii kodinhoitohuoneena eli siellä majailee silityslauta ja -rauta sekä osa kahden kirjoja aina keränneen ihmisen laajasta kirjastosta, mm. osastot maantieto, historia ja kulttuuri. Kun ei yöllä nukuta tai päivällä huvita silittää, voi aina kaivaa esille kirjan ja istahtaa vaikka vanhan puulaatikon päälle lukemaan. Vielä kun saisin isännän jollain ihmeen jekulla asentamaan paikalleen ne kaksi kattolamppua, jotka ostettiin juuri tätä talon osaa varten noin seitsemän vuotta sitten. Uhkailu sähkömiehen tilaamisellakaan ei auta. Työ kuulemma tehdään sitten kun sen aika tulee.

Niin että hyvää päivää vaan!