Tälle viikonlopulle osui muutama mukava sattumus, jos kohta muutakin. Mukavien asioiden puolelle on ehdottomasti laskettava pitkästa aikaa tehty kävelyretki ystävän kanssa. Jo tuli taas maailmaa parannettua. Lapsenlapsen ristiäisetkin tuli kerrattua, siis ei minun vaan ystävättären pojanpoika kastettiin muutama viikko sitten mummolassa.

Tänään huomasin pellon laidassa punalehtiruusun. Tarkkaan ottaen se ei ollut ihan meidän tontin puolella, mutta kun omistaja on antanut luvan käyttää joutomaata kuten haluamme, niin minä tyttö hain lapion ja kaivoin kiireesti ruusun maasta ja otin talteen. Se on meiltä lähtöisinkin, mutta hävinnyt jossain vaiheessa. Nyt ruusu palasi kotiin takaisin. En tunne vaivoja sen kaivamisesta, sillä jos joutomaalle jotain joskus rakennetaan, niin tie korkeintaan. Ruusulle löytyi sopiva paikka pihalta ja nyt vaan toivotaan sille onnea ja menestystä, että se myös juurtuu. Paikka on ilmeisesti hyvin lähellä tämän ruusun alkuperäistä asuinsijaa.

1708634.jpg

Kun menin hakemaan ruusupensaalle tukikeppiä aitasta, niin johan yllätyin. Kissanluukusta oli viety sisälle jäniksenpoikanen ja ilmeisesti myös tapettu siinä. Paikalla oli enää irrotetut käpälät, kappale nahkaa ja runneltu pää. Niin ainakin arvelisin. Tapaus on ilmeisesti aika tuore, sillä punaista lihaa oli näkyvissä eikä matoja tai kärpäsiäkään ollut ehtinyt paikalle. Luurankoa tai muita osia ei näkynyt, joten peto on vienyt ruhon muualle syötäväksi, ehkä aitan alle. Isäntä kävi ylhäällä lutissa, mutta onneksi siellä ei ollut mitään ylimääräistä.

Syyllisestä ei ole tietoa, mutta kissa on yksi mahdollinen tuholainen. Kettu ei mahtuisi luukusta eikä ehkä keksisi viedäkään saalista sisälle. Pienemmät eläimet eivät varmasti olisi jaksaneet irrottaa käpäliä niin siististi ruumiista, jos olisivatkin mahdollisesti saaneet jäniksen tapettua. Petolintu nyt ei ainakaan olisi mennyt luukusta sisälle. Muita vaihtoehtoja emme keksineet ja näitä naapuruston kissoja meillä asioi säännöllisesti. Eihän tuossa muuta voinut tehdä kuin kerätä jäänteet pussiin ja viedä roskikseen. Ikävä juttu. 

Kuulimme tänään naapurin iäkkään vanhanemännän kuolemasta. Emme varsinaisesti tunteneet häntä, mutta silti ajattelimme, että adressin lähettäminen on paikallaan. Mahdollisesti olimme hyvin etäistä sukuakin. Siitä juontuikin taas mieleen se, että pitää muistaa omia vanhuksiakin käydä katsomassa. Aiomme mennäkin, sillä äidillä on ensi viikolla synttärit.

Viikosta on tulossa jossain määrin lapsenlapsipitoinen. Lupasimme lettukestit toiselle ja toinen tulee lauantaina yökylään, jotta vanhemmat pääsevät vähän rilluttelemaan. Muu viikko-ohjelma on vielä arvailujen varassa. Kesäkäsityö on mietinnässä, mutta sitä varten pitää ensin yksi keskentekoinen viritys purkaa. Nyt en raaski ostaa uusia lankoja, kun en saa vanhoistakaan mitään järkevää tehtyä. Ja jos peräkärryn pyörä saadaan kuntoon, on varmaan rouvallekin risusavottaa tiedossa. Sen näkee sitten ensi viikolla.