Runoista en niin tiedä, kun en kovin usein niitä ole viime aikoina lukenut. Suvi sen sijaan on tuttu sana. Viime yönä täällä oli +6 astetta, tiesi mies aamulla kertoa. En ole vielä uskaltanut lähteä tarkistamaan kasvihuoneen kuulumisia, mutta ehkä plus-asteilla ei vielä kovin moni kasvi palellu. Oikeastihan nyt vietetään Leinon Einon päivää, mutta minä ainakaan en tiedä, onko nyt hänen syntymä- vai kuolinpäivänsä vai juhlitaanko muuten vaan. Siitä tulikin mieleeni mainita, että kirja, josta viimeksi kirjoitin toiseen blogiini, sisälsi runsaasti muistelua Leinon elämästä, myös elämän traagisista loppuvaiheista.

Kuolema on kulkenut viime aikoina läheltä, mutta sentään ohi. Viikko sitten kuulin isältäni erään kaukaisemman naapurin vävypojan äkkikuolemasta. Nuoren lesken ja muiden omaisten lisäksi suremaan jäi muutaman vuoden ikäinen lapsi. Sitten tuli tieto entisen työkaverin puolison menehtymisestä. Sen tiesinkin, että tämä oli pitkään sairastellut, mutta silti tuntui kurjalta, varsinkin kun ollaan samaa ikäluokkaa. Eivätkä ne omat vanhempanikaan sellaisessa kunnossa ole, etteikö lähtö voisi milloin tahansa olla edessä.

Kun aloitin valituksen, niin jatkoksi sopii marista silmäkivusta. Viikko sitten saamassani hoito-ohjeessa kerrottiin, että sarveiskalvon pintakerros paranee nopeasti, mutta kiinnittyy hitaastui kolmen kuukauden aikana kovempaan osaan. Jos vaiva uusiutuu huolellisesta hoidosta huolimatta, niin aika alkaa alusta. Näin kävi: heräsin aamulla hirveään silmäkipuun. Hoitoaika on nyt siis 3 kk ja 1 vk. Vähintään.

naakat, ne vanhojen kirkontornien mustatakit, ovat levittäytyneet maakuntaan, esimerkiksi meidän pihaan. Eilen niitä oli kymmenittäin rääkymässä pihapuissa. Tämä on vain pieni otos:

1246879631_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yksi naakka kokeili, saisiko varastettu trampoliinista osia. Onneksi tämä kiinnityssalpa ei lähtenyt irti ahkerasti yrityksestä huolimatta.

1246879675_img-d41d8cd98f00b204e9800998e