Meillä oli eilen metsuri pihassa ja koko illan mielessäni pyöri Kalevalan suuri tammi -runo niin voimakkaasti, että se oli kaivettava esille. Kyseessä on Kalevalan toinen runo ja tässä katkelmia siitä. Tuota alkua äitini lähes 86 v. muistelee yhä edelleen ja toisteli silloinkin usein  kun me olimme lapsia ja isä kylvötöissä.

"Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen, sep´ on maita kylvämähän, toukoja tihittämähän!   Kylvi maita kyyhättelin kylvi maita, kyvlvi soita, kylvi soita, kylvi auhtoja ahoja, panttavi paasikoita. Mäet kylvi<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi, kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi.

N

oromaille koivut kylvi, lepät maille leyhke´ille, tuomet kylvi tuorehille, raidat maille raikkahille, pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville,  katajat karuille maille, tammet virran vieremille."

Runo jatkuu. Väinämöinen kävi katsomassa Pellervon kylvöksiä ja totesi:

"Näki puut ylenneheksi, vesat nuoret nousneheksi, yks´on tammi taimimatta, juurtumatta puu Jumalan."

Ei vaan tammi kasvanut ennen maan kaskeamista, mutta sitten taimi nousi tuhkasta. Meillä terhot itävät turhankin helposti ilman tuhkaa kukkapenkeissä.

"Tuli tuhkia läjänen, koko kuivia poroja. Saip´on siihen lemmen lehti, lemmen lehti, tammen terho, josta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi, nousi maasta mansikkaisna, kasvoi kaksihaarukkaisna. Ojenteli oksiansa, levitteli lehtiänsä. Latva täytti taivahalle, lehvät ilmoille levisi: piätti pilvet juoksemasta, hattarat hasertamasta, päivän peitti paistamasta, kuuhuen kumottamasta."

Juu, tämä runon loppu kaihersi mielessäni. Meillä ei tammi sentään estänyt pilvien purjehtimista, vaikka aika korkea se onkin. Alaoksat roikkuivat niin matalalla, että isäntä jo suunnitteli kypärän hankkimista ruohonleikkurin lisävarusteeksi. Lisäksi painavat oksat ulottuivat melkein auton katolle ja vesisateessa maahankin asti. Metsuri eli velimies kutsuttiin paikalle, sillä nyt kun talossa aloitetaan pikapuoliin remonttia, operaatio oli pakko tehdä jotta koneet pääsevät pihaan.

Tappioiksi voidaan laskea ulkonäkökysymysten ja oman hyvän näkösuojan menetyksen lisäksi yhden linnunpöntön tipauttaminen maahan ja lasten kiikkunarun menetys. Pöntössä ei ollut asukkaita ja liaaniköydelle ehkä löytyy uusi oksa toisesta tammesta.

1622933.jpg

Tässä oksat ovat jo maassa odottamassa jatkotoimia. Miesten piti vielä jatkaa töitä eli leikata korkeaksi venähtänyt tuomipihlaja-aita, mutta hieno sähköleikkuripa ei leikannut sitkeitä oksia. Kun aita leikataan, niin meidän ikkunasta näkyy suoraan naapuriyhtiön olohuoneeseen, joten täytyy muistaa kuljeksia talossa vaatteet päällä.

Toisestakin tammesta miehet leikkasivat pari alaoksaa ja tietysti olisi pitänyt olla kamera paikalla. Vieressä on laho koivunrunko, jota olemme säästäneet tikkojen nakutuspuuksi. Rungossa on myös linnunpönttö, jonka suuaukkoa on keväällä nakerrettu suuremmaksi. Senhän ainakin tikat osaavat tehdä käydessään rosvoamassa oravan- ja linnunpesiä, mutta tällä kertaa asialla oli ollut orava. Kun moottorisaha pärähti vieressä käyntiin, tuli oravaäiti heti kurkistamaan aukosta. Samoin se oli tehnyt edellisenäkin päivänä, kun isäntä touhusi jotain äänekästä, taisi ajaa ruohonleikkurilla ohi.  Ei se tietenkään silloin näyttäytynyt, kun menin kameroineni töllistelemään pönttöä.

Pellot ja pihat huutavat vettä. On ollut niin kuivaa, etten ole tehnyt kasvimaallakaan juuri mitään. Eilen sentään kitkin juolavehnää. Ehkä nyt on aika istuttaaa maa-artisokat vihdoin ja viimein uusiin penkkeihin ja  kylvää pavut, sillä tiistaille on luvattu jo etelä-Suomeen sadekuuroja. Kesäkurpitsan taimet eivät varmaan sisälle muuksi enää muutu, joten nekin on kai paras siirtää kompostipenkkiin. Sitä vain näyttää jänis pitävän lepopaikkanaan, kun ihan selvä makuupaikka on näkyvissä,. Viime kesänäkin se lymysi kurpitsanlehtien välissä. Olisikohan hallaharsosta apua vai kiittääkö pupujussi puhtaista, uusista lakanoista?