Olen joissakin asioissa aika hyvä, mutta tässä oikein erinomaisen hyvä: siirrän tekemättömiä, vaikkakin tarpeellisiksi luokiteltuja asioita eteenpäin ryhtymällä johonkin muuhun askareeseen. Nyt olisivat viime vuoden erilaiset paperi-, kuitti- ynnä muut roinakasat odottamassa selvittelyä. Ajattelin avata muutaman uuden mapinkin. Jos vaikka oppisin vielä mapittamaan paperit saman tien? Ongelmaksi osoittautuu vain se, että en hetken päästä muista, mistä niitä etsiä. Sen sijaan erehtymättä osaan heti sanoa, onko paperi työhuoneen pöydällä, vierassängyllä vaiko alakerrassa.

Mutta kun tuo mapitus on viimeinen työ, mitä haluan tehdä, niin ei aikaakaan, kun rupesivat yhdet langat polttamaan mieltäni. Ne ovatkin olleet jo ainakin kolme kuukautta odottamassa ja niinpä aloitin eilen villatakin kutomisen. Kevätjakku on toisaalta vielä kesken, mutta onhan nyt talvineule tärkeämpi kuin kevätneule. Olen vasta helmaresorissa, joten kuvaa ei vielä kannata odottaa vähään aikaan. Lanka on aika paksua, joten jakusta tulee ehkä hyvä ja lämmin vaate vaikka koiralenkille. Takin alle se ei varmaan mahtuisikaan.