Kun eilen ostettiin kaksi säiliöpakastinta, niin seurauksena on mahtava raivausoperaatio yläkerrassa. Kaatopaikalle lähtee yksi säiliö ja yksi kaappi. Kun talossa pian on kaksi säiliotä, on tilankäyttö suunniteltava uusiksi. Aloitinkin jo illalla raivauksen. Eilinen saalis oli kasa hiirenkakkaa, yksi täysi jätesäkillinen rojua ja lähes kymmenen pahvilaatikollista talon kuopuksen leluja: legoa, brioa, barbeja, poneja ja erilaisia muovihökötyksiä kuten hiirten kenkätalo jostain 90-luvun alkuvuosilta. Ehdottelin varovasti, että veisimme vaikka Fidan kirpputorille ainakin osan leluista, joita tuskin kukaan kaipaa ja jotka pääsisivät näin hyötykäyttöön. Mies sentään lupasi, että neuvotellaan asiasta tyttären kanssa. Tytärhän on voinut ihan oikeasti suunnitella säästävänsä ne omille lapsilleen. Lelulaatikot on nyt aamupäivän aikana tarkoitus rahdata ensin yksi kerraallaan alakertaan ja sieltä säilöön aitan ylisille.

Eilisen todella iso urakka oli yhtenäisen, kolmiovisen, siis puolitoista metrioä leveän komeron siirtäminen yhtenä kappaleena. Se oli tietysti täynnä erilaista tavaraa. Ensin kaapistosta tyhjennettiin kaikki painavampi kuten yleiskone, vanha jäätelökone sekä talon liinavaatteet. Sitten työnnettiin toisesta päästä. Ei liikkunut mihinkään. Sitten isäntä haki kaksi sorkkarautaa avuksi. Liikahti sentin verran. Ajattelimme jo ovien ja hyllyjen irrottamista, mutta isäntä päätti lähteä lepuuttamaan selkäänsä ja myös päätään. Ja vei sorkkaraudat pois.

Ei aikaakaan, kun hän tuli takaisin yhden sorkkaraudan ja pyöreän seipäänpätkän kanssa. Saimme kohotettua kaappia sen verran, että kapula mahtui toisen päädyn alle. Nyt tämä kaapinhirvitys jo liikkuikin - pyörän päällä kun oli - juuri sen verran kuin pitikin. Ainakin meidän mittaustemme mukaan pakastimen pitäisi mahtua koloon ja vielä jää ilmankierrollekin tilaa. Vähän kaappi kyllä rutisi ja pelkäsin sen hajoavan, mutta niin vain tämä jostain levyistä 30 vuotta sitten tehty komero kesti ehjänä.

Muuten, edelliseen postaukseen kommenttien kommenttia: pakastimet eivät  mene esim. kierrätyskeskukseen nimenomaan sen takia, etteivät ne vaan joudu jonkun pahaa-aavistamattoman kotiin. Meidän mielestämme ne ovat jo ikänsäkin takia paloturvallisuusriski. Ja toinen kommentinkommentti: kaupan kuljetuspojat olisivat kyllä rahaa vastaan (20 euroa kappale) tuoneet pakastimet meille, mutta rappusten kiipeämisestä ei ollut takuuvarmaa tietoa. Myyjä oli hyvin epäileväinen sen suhteen. Sen sijaan varma tieto oli se, että vanhoja he eivät ainakaan huoli matkaansa. Näin ollen isäntä hakee pakastimet itse peräkärryllä ja vie vanhat myöhemmin kaatikselle, jonka pitäisi ottaa ne veloituksetta vastaan. Naapuri lupasi tulla apuun ja värväsi kaverinsa kahvi-ja voileipäpalkalla apulaisekseen - ja mieluummin me näille nuorille miehille maksamme vaikka saman rahan kuin kuljetusliikkeen kaverille. - Nyt työt kutsuvat, että ehdin saada tehtyä vielä tilaa vanhojen pakastimien sisällölle ennen uusien saapumista. Keräsin jo valmiiksi kasan peittoja, joihin aion ne kääriä.