Keskiajan keittiön salaisuudet -teoksesta pieni lukunäyte: "Jokainen kunnon miehenpuoli kantaa muassaan veistä, muttei koske sillä leipään, jottei samalla halveksisi Jumalan viljaa. Veitsellä leikataan lihaa ja pistetään lihapaloja suuhunkin. Haarukat ovat suuria ja niillä nostellaan pöydän antimia tarjoiluastioista. Lusikat ovat joko puisia tai tinaisia ja niillä syödään keittoja sekä puuroja. Torpassa kaikki syövät samasta astiasta, ja jokaisella oma puulusikka, joka nuollaan aterian päätteeksi puhtaaksi."

Kirjoittajat jatkavat: "Pöydästä noustessa on keskiajan sukulaisillamme tunne, että vieläpä olisi muutaman palasen syönyt, vaan toki tulee jättää seuraavallekin aterialle jotain purtavaa. Nälänhädän uhka leijuu aina ilmassa ja taivaan merkeistä luetaan helpotusta, jottei vain halla, liiallinen kuivuus tai rakeet veisi viljasatoa."

Kuten tekstistäkin ilmenee, ei haarukalla vielä keskiajalla syöty, vaan ainoastaan nostettiin ruokapala lautaselle taikka kovalle leivälle, jota käytettiin ruoan alustana. Ruoka nostettiin suuhun sormin tai veitsenkärjellä. Haarukka ruokailuvälineenä tuli Suomeen Katarina Jagellonican mukana.