... jänis pakkasella. Ikkunasta katsottuna sää on mitä ihanin. Aurinko paistaa eikä oksakaan värähdä. Lämpömittari kuitenkin näytti aamulla - 20 astetta eikä se tuosta ole lämmennyt kuin asteen verran. On siis tämän talven kylmin päivä keskisellä Uudellamaalla. Ruokin aamulla lintuja tavallista runsaammalla annoksella ja kaadoin vähän kauroja terassin alle, jotta fasaanitkin löytäisivät syötävää. Myös jänisten ruokintapaikalle pannaan iltaisin tavallista suurempi kaura-annos. Se sentään on vähintä, mitä näille ystäville voi tehdä.

Eilenaamulla ikkunan takana olevassa männyssä oli vilskettä, jota jäin ihmettelemään. Ainakin kaksi vieraan näköistä lintua tunki sisälle puussa olevaan pönttöön, ilmeisesti lämmittelemään. Tiaisilta nuo näyttivät, mutteivät olleet näitä tuttuja sini- ja talitinttejä. Lintukirjan ja talon lintuasiantuntijan mukaan kyse oli hömötiaisista. Niitä kuulemma on aikaisemminkin näkynyt pihassa, mutten itse ole osunut huomaamaan. Tuntomerkit olivat kuitenkin selvät: musta huppu päässä. Toinen laji, jota en ole tänä talvena nähnyt, oli lintulauden kupeella pyörinyt viherpeippo. Niin ainakin arvelisin. Eipä näitäkään näkynyt viikko sitten lintujen bongauspäviänä.

Isäntä piipahti oven suussa ja kertoi aikomuksiaan: "Lähden ostamaan giljotiinia." Ei hän sentään aio katkaista kaulaa vaimolta tai koiralta, vaan tehdä irrallaan olevista nuoteistaan kirjoja, joista on helpompi soittaa kuin irtolehtipainoksista. Viime viikolla jo ostettiin laite, jolla nuotteja niputetaan yhteen kampaan - mikä tuo vekotin mahtaakaan olla nimeltään. Voimme lisäksi tehdä vaikka valokuva-albumeja tai piirustuslehtiöitä irtoarkeista. Ja leikata sopivan kokoisia, siistejä kortteja, joita rouva tässä voisi alkaa kuvittaa. Nuottivihkoihinkin lupasin piirtää kannet - tai ainakin kirjoittaa siistillä käsialalla säveltäjän ja teoksen nimen.