Olen rapsuttanut pihaa ja kukkapenkkejä sen, minkä selkä suvaitsee. Kaivelin pääasiassa vuohenputkia ja voikukkia niistä muutamasta penkistä, joita pihassamme on. Se kylläkin on toivotonta puuhaa. Vuohenputki kasvaa meillä erinomaisen hyvin ja leviää pienimmästäkin maavarren kappaleesta. Tuttu sanoi, että syö se! Sehän on näitä syötäviä villivihanneksia kuulemma parhaasta päästä ja käytetään keväisin nuorena pinaatin tapaan. Kyllä me kokeilimme, muttemme saaneet oikein siihen makua. Oli kuin ruohoa olisi pistellyt. Ehkä se jossain piirakassa voisi maistua, jos on muuta tykötarvetta riittävästi. Siis tämä on henkilökohtainen mielipide - joku voi arvostaa sitä suurestikin. Muistaakseni mm. Elias Lönnrot on maininnut sen oikein kukkapenkissä kasvatettavana. Me olemme vain kovin tympääntyneet tähän vihulaiseen, joka leviää joka kukkapenkissä ja joka kasvin juurelle.

Toinen hyvin leviävä kasvi, jota toki käytämme hyötykasvina, on penkin päässä oleva lipstikka eli liperi. Entiseen aikaan lipstikka pantiin nimenomaan portin pieleen kasvamaan, sillä sen tehtävä oli karkottaa pahat henget. Näin varmaan meilläkin: paikka ainakin on oikea.  Otin pienen tupsun suuhuni ja vahva maku tuntuu kitalaessa vieläkin. Ei siis ihme, jos se karkottaa vihollisetkin tiehensä, heh-heh.

Lipstikkaa tulee helposti laittaneeksi liikaa ruokaan. Tämä juuri on se mauste, jonka voi tunnistaa liemikuutioistakin. Teen muutaman kerran kesässä kermalla tai sulatejuustolla pehmennettyä keittoa. Pieni määrä riittää ja sen takia pensaaksi kasvava kasvi onkin pääasiassa koristeena. Kuivaan kyllä yleensä jonkun verran lehtiä talveksi. Ja kannan ne keväällä sitten yhtä uskollisesti kompostiin.

Kolmas takuuvarmasti kasvava laji on tietysti sitten nokkonen. Sitä kasvaa aina jossain vanhan puutarhan nurkassa. Versot näyttävät juuri nyt sellaiselta, että ehkä suunnittelenkin villivihannesateriaa tälle tai huomiselle päivälle. Ennen kuin tulee vappulumi maahan ---

Tästä tulikin jatkokertomus eli vähän edittiä:

Soppatarpeita on nyt kerätty: nokkosta ja muutama oksa lipstikkaa on odottamassa käsittelyä. Lisäksi on aikomus panna runsaasti pakastevihanneksia miedontamaan näiden makuja. Ehkä vähän kevyintä mahdollista ruokakermaa myös? Saas nähdä mitä syntyy.

Muistin myös kasvimaalla talvehtineen maa-artisokan mukulat ja kaivoin niitäkin kipollisen. Se se on takuuvarma kasvi. Kynnenmustuaisenkin kokoisesta palasta, varmaan atomia pienemmästäkin se lähtee kasvamaan ja vaikka miten yrittäisi kaivaa mukulat pois ja kitkeä taimet, niin tämä ryökäle kasvaa vaan. Mukuloista saa hyvää sosekeittoa tai jos ne kuorii, keittää ja viipaloi, peittää juustoisella valkokastikkeella ja kuorruttaa uunissa, niin syntyy mainio vuokaruoka. Ainoa haitta tässä kasvissa on sen aiheuttamat ilmavaivat, joten kannattaa miettiä, milloin ja kenelle tarjoaa.

Tämä seuraava kuuluu sarjaan Seksiä talossa. Isäntä tuli oikein kertomaan ihmeen, jota ei ollut ennen nähnyt. Ensin juoksi pihan poikki kovaa kyytiä fasaaninaaras ja kukko perässä. Kyseessä ei ollut mikä tahansa kilpajuoksu, vaan lemmenleikki, kuten muutamaa sekuntia myöhemmin tarkka isäntä oli havainnoinut. Taas olisi pitänyt olla kamera valmiina, vaikka eihän sitä nyt seksikuvia tänne laiteta sentään. Tapaus selitti senkin, miksi kukko-ukko on kiljunut päiväkausia pihassa. Luulin, että se vartioisi munia hautovaa emäntäänsä, mutta kyse olikin seksin vonkaamisesta. Nyt vain odottamaan pieniä palleroisia fasaaninpoikasia.