Aamupäivällä mies tuli huhuilemaan minua alakertaan. Taloon oli tullut yllätysvieraita! Kun sentään Saksasta asti tullaan, niin luulisi että voisi ehkä ilmoittaa tulostaan, mutta niin vain nämä pöllähtivät suomalaisen emäntänsa kanssa pihaan. Ei siinä äkkiä meillä kummallakaan kieli tahtonut kääntyä oikeaan suuntaan, ei enempää saksaan kuin englantiinkaan. Sinänsä mukava oli edes pikapikaa tutustua näihin mieheni nuoruusvuosien tuttaviin, joita en koskaan ennen ole tavannut. Mutta silti omaan vieraanvaraisuuskäsitykseeni kuuluu se, että vieraat pyydetään hetkeksi sisälle ja keitetään vaikka kahvit. Mutta näillä oli niin kova kiire, että hädin tuskin ehtivät pihaa katsastaa. Toivottavasti saamme heidät jonain vuonna uudestaan vierailulle niin että olisi oikein aikaa tutustuakin.

Kaiken huipuksi: vieraita kyyditsevä emäntä, sukulainen vielä, peruutti autonsa meidän postilaatikkoon eikä edes huomannut haaveria. Teline on kieltämättä jo vähän laho, mutta olisi se sentään saanut jäädä päälleajamatta, kun eivät aurat, postiautot eivätkä roskakuskit ole koskaan siihen törmänneet. Onni onnettomuudessa, vaikka teline teki aikamoisen voltin ilmassa ja muutama kiinnitysruuvikin katkesi, niin saimme sen sentään paikattua. Ilkeämielisesti toivon, että olisi autoonkin saanut tulla edes pieni klommo, mutta luultavasti vain takapuskuri osui laatikkoon.

Meidän roska-automme saa aina yhtä hyvälle tuulelle. En tiedä miten yleistä on, että isot autot somistetaan isoilla nallekarhuilla, mutta tämä ainakin on kovin hellyyttävä näky.

Kävimme ostamassa tukevat, kolmeaskelmaiset keittiötikkaat, joilla minäkin nyt yletyn kirjahyllyn ylimmille hyllyille. Tikkaat olivat tämän päivän tarjoustuotteita Lidlissä, jossa emme muuten juuri koskaan asioi. Parinkympin tikkaat saivat meidät kuitenkin liikkeelle. Mies aloitti päivänsä silmälääkärissä paineita mittauttamassa ja lähtee kohta uudestaan samalle asialle. Nämä lääkärireissut toistuvat puolen vuoden välein ja paine mitataan ensin aamulla, sitten iltapäivällä ja samalla uusitaan lääkkeet. Ai juu, minä lupasin kaivaa hänen lääkereseptinsä esille. 

En nyt ehdi miettiä Iineksen heittämää haastetta siitä, mitä arvelen tekeväni viiden vuoden kuluttua. Asiaa pitää myös vähän pohtia, etenkin sen jälkeen kun on lukenut Iineksen hulvattoman hauskan oman pakinan. Mutta me palaamme asiaan.