Hain lapsenlapsen päiväkylään. Poika otti pleikan mukaan, joten nyt ei suuresti tarvitse mummin miettiä tekemistä tai pojan surra tekemisen puutetta. Sää on samea eikä tarjolla ole oikein ulkotekmistäkään, kun trampoliinikausikin on tältä vuodelta ohi, joten kai se päivä näinkin menee sujuvasti.

Mukava, todella mukava kuitenkin oli saada poika pitkästä aikaa tänne. Mummin ruokatarjoilu ei kuitenkaan onnistunut. Vaihtoehtoina oli jotain valmispastakastikeruokaa ja porosoppaa, josta lapsi valitsi pakon edessä porosopan. Eikä tykännyt, mutta maisteli sentään. Ehkä kokolihasta tehty keitto ei kuulu enempää koulun kuin kodinkaan ruokalistalle.

Nyt lapsi tuli katselemaan mummin kuvia tietokoneelta, joten tässä kaikki tällä erää.

------ jatkuu illalla -----

Tulin uudestaan jatkamaan omaa kommentointiani nyt kun lapsukainen on toimitettu kotiinsa, koira käytetty ulkona ja rouva istahtanut vetämään henkeä. Joulukärpänen pörrää tuossa vieressä ikkunalaudalla ja tänään kai on syksyn komein kuutamoilta. Epä kun huomenna, tarkistin seinäkalenterista.

Lapsella oli vuosisadan tylsin päivä ja mummilla tautinen olo. Tämä viheliäinen flunssapöpöni, josta olen marissut jo kuukauden verran eilen oikein keräsi vauhtia tätä päivää varten. Kun käytiin terveyskeskuksessa, niin samalla poikkesin sairaanhoitajan vastaanotolla otattamaan nieluviljelun kurkustani. Tänään ei vielä kuulunut mitään ja jos sairaanhoitaja ei huomenna soita, niin sitten kai täytyy yrittää saada aika päivystykseen. Tauti ei todellakaan näytä tästä paranevan ilman järeämpiä toimenpiteitä. Kaiken lisäksi painelin ja hieroin illalla, siis tyhmyyttäni, ohimoita ja poskiani ja jos siellä oli joku "pöpövarasto" olemassa, niin nyt se ainakin on siirtynyt liikekannalle. Näen oikein sieluni silmillä, miten pienet villit pöpöt vilistävät pitkin verisuonia ees-taas, ees-taas, poskionteloon, korvaan, keuhkoihin.

Se alkuperäinen syy terkkarikäyntiin eli miehen vaiva on edelleen arvailujen varassa. Mutta jotain sentään tapahtui ja vielä ystävällisessä hengessä. Mies on syksyn mittaan puhunut, että pitäisi hankkia kyynärkeppi varmuuden vuoksi, kun tuo jalka on niin kamalan kipeä. Hän keikahtikin kerran kesällä nurin, mutta onneksi pehmeälle nurmikolle. Jalat vaan menivät yhtäkkiä alta. En tiedä, miten korkea kynnys on ottaa keppi ensimmäisen kerran kauppareissulle mukaan, mutta yksi kynnys nyt ainakin on ylitetty, kun sauva on hankittu. Tämmöistä on vanheneminen.