Uutta kellonaikaa eletään ja talossa pitäisi tehdä kellokierros. Meillä on kelloja vähän joka puolella. Osa on niin korkealla etten ylety niitä rukkaamaankaan. Ellei mies muuta kelloja kesäaikaan, olkoot minun puolestani missä ajassa haluavat. Osasta on patterit kuolleet, joten ne eivät elä enempää kesä- kuin talviaikaakaan. Täysin turhaa touhua koko kellojen siirtäminen. Koira aina kärsi siitä, kuten me ihmisetkin.

Eilen meillä "avautui" kevään luontopäiväkirjan sivu numero 1: mies oli nähnyt kaksi sepelkyyhkyä lennossa. Muista muuttolinnuista ainakaan minulla ei ole havaintoja, mutta viime aikoina olenkin ulkoillut aika vähän. Nuori urosfasaani tai ehkä useampikin kyllä tepastelee lähimaisemissa ja alkaa varmaan pian etsiä itselleen emäntää.

Ihmettelin aamulla ikkunasta näkyvää kummallista luontoilmiötä. Talon takana oli kaksi outoa, aika isoakin laahausjäljen näköistä kohtaa lumessa, ihan kuin tappelun jäljet keskellä hankea. Missään ei kuitenkaan näkynyt verta, karvoja tai höyheniä, joten jäin vain ihmettelemään. Mies tiesikin selityksen. Kyseessä ei ollut haukan tai lumikon saalistusmatkan päätepiste, vaan lumi. Katolta oli eilen tullut kaksi pläjäystä lunta. Tällainen vaihtoehto ei tämän lumettoman talven jälkeen olisi itselleni tullut mieleenkään. Mistä sinne lunta on edes ehtinyt kertyä?

Muuten pihassa näkyy pääasiassa oravien, lintujen ja kulkukissan jälkiä, mutta nyt jonkin verran myös koiran jälkiä. Kissa asuu talon alla ja kulkee aina samasta tuuletusaukosta kuin ilmeisesti lumikkokin. En ole nähnyt tätä kattia, mutta edellinen asui vuosikaudet meillä ja otti keväällä usein aurinkoa lämpimässä pälvipaikassa kuusen juurella. Sitten se ilmeisesti kuoli vanhuuttaan, mutta kissakiintiömme täyttyi heti. Emme ruoki näitä, mutta talon alla on sen verran hyvät saalistusmahdollisuudet, että kannattaa käydä taloksi.

Nuo koiranjäljet ilmestyivät pihaan nyt kun talon oma koira on poistunut keskuudestamme. Heti alkoivat naapurien piskit käydä pensasaidan tällä puolella asioillaan. Käsittämätöntä, miten koirankusettajat antavatkin lemmikkiensä rampata vapaasti naapurin pihaan. Sehän ei asemakaava-alueella ole edes sallittua.

Tontin rajalla, tosin talosta vähän kauempana, on muutama kohta, jota he - ja ne - selvästi pitävät ei-kenenkään-maana. Sinne vaan kakalle, kun ei ole aitaa koko matkalla eikä ikkunasta näe juuri siihen kohtaan. Itsestään selvä pissatuspaikka on myös meidän pensasaidan vierus tien puolelta. Eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen nähnyt narun päässä kulkevan koiran nostavan koipea meidän postilaatikkoa ja roskiksia vasten. Narun toisessa päässä on ollut muuten ihan mukavia ja fiksuja naapureita---

Itse kuljin aina muovipussit taskussa ja yritin parhaani mukaan kerätä jätökset ainakin näkösältä eli kävelytien poskesta ja tuoda roskalaatikkoon. En kyllä ihan aina: isontien varteen jäi lannoitetta, kun en siinä viitsinyt pyllistellä ja muutenkin oli inhottavaa tehdä pitempää kävelyreissua kakkapussit keikkuen. - Nyt varmaan taas alkaa pian yleisönosastokirjoittelu tästä aiheesta, sitten viimeistään kun ministerikysymykset on puitu loppuun.