Kun ei Nukkumattia vielä löytynyt, tulin vielä hakemaan sitä täältä. Ainakin unihiekkaa on jo sen verran silmissä, että on helpompi itse kirjoittaa kuin selailla toisten blogeja. Silmät nimittäin on voideltu paksuun rasvaan, kuten nykyisin joka ilta.

Jatkan vielä hetken päivällä aloittamaani lahjapohdiskelua. Silloin päädyin Marimekon tarjottimeen, sellaiseen jolla on kiva kantaa päiväkahvit pihalle. Ei ollut muita yhtä hyviä, sillä haluaisin tarjottimen jossa on kahvat. Sitä seikkaa olen ruvennut itse kovasti arvostamaan kun aina välillä on päiviä, jolloin kaikki tavarat tipahtaa käsistä. Silloin on eduksi, kun tarjottimessa on kaksi korvaa ja kunnon reuna.

Tässä mainitussa on lisäksi kaksi muutakin estettä hankinnalle, ehkä kolmekin. Unikonvihreä väri ei sovi ollenkaan sen sinisen kanssa, jota on siinä itse tekemässäni lahjassa. Olen myös kurkkuani myöten täynnä koko unikkokuosia. Ja kolmanneksi, en tullut vilkaisseeksi hintalappua. Mutta kun tätä korvamallia ei muuten näkynyt enempää kaupassa kuin nettisivuillakaan, niin ehkä kyseessä on poistomyynti?

Nopean tsekkauksen perusteella tämä yksi malli, yksi kuosi, yksi väri siis oli ainoa kahdella korvalla varustettu. Täytyypä palata huomenna tiedustelemaan, onko todella näin.

Itse himoitsisin uutta Kalevala-sarjaa, etenkin meille isoksi tuvan pöytäliinaksi. Tarjotinkin oli, mutta sitä saa vain sini-valkoisena. Sinisen sävy? Ystäväni ei taida olla kaiheanhirveän voimakkaiden värien ystävä.

Mitä tulee nykyisiin tarjotinmalleihin, niin ainakin joissakin luki made in Finland. Tänä aikana, jolloin isot ikisuomalaisetkin firmat teettävät pyyheliinojaan, lakanoitaan, haarukoitaan, mukejaan ja kuppejaan ties missä, siis muualla kuin koto-Suomessa, niin tämä seikka on ainakin itselleni iso plussa. Yksi vaihtoehto on tietysti olla kovin globaalin ja olla kokonaan välittämättä alkuperästä.

Erityisesti mua riepoo se, miten ihmiset kuvittelevat ostavansa kotimaista ja suosivansa suomalaista ja kuitenkin kama tulee kaukoidästä, esimerkiksi siis sieltä. Hyvä - tai paha - esimerkki oli, kun yhdenkin tehtaan joku cheeffi mainitsi isona ansiona, että 70 % on kotimaista tuotantoa. Ymmärrän hyvin, ettei se voikaan olla sata, vaikka moni niin voi sinisilmäisenä kuvitella kalliita lahjatavaroita ostaessaan. Eihän siinä ole pahaa, että tuote tehdään siellä, missä se on kannattavinta ja hinta-laatusuhde kuitenkin kohdallaan, mutta ajan takaa sitä, että ei pidä ruokkia vääriä mielikuvia. Ja varsinkin jos pidetään huoli siitä, ettei osaaminen mene täällä ihan maanrakoon.

Nyt ajatus pätkiin ja uni tulee. Poistan tämän huomenna, jos olen kirjoittanut ihan puuta heinää. Good night!