Ostin uuden suihkuverhon ja sen jälkeen olenkin rallatellut mielessäni, että aurinkoisen aamun voin alkaa. Ei kai haittaa, vaikka kirjoittaminen meni iltaan?

Mieli on ollut kaikkea muuta kuin aurinkoinen, mutta ehkä aurinkojen katselu auttaa. Niin ainakin sanotaan keltaisesta väristä. Olen tänään tehnyt ja sanonut kotona suunnilleen kaiken niin että se on ärsyttänyt valmiiksi kärttyisää miestä. Hänen pahaan tuuleensa on pätevä syy, mutta ei minussa. Hautokoon nyt kiukkuaan minun puolestani, yritän pysyä hiljaa ja pois tieltä.

Huomaa auringonkukat sävy-sävyyn lattiamopin kanssa!

Sen verran tuo laulu jäi vaivaamaan, että kaivelin sanat esille ja sehän oli Marion Rungin euroviisu Tom tom tom vuodelta 1973. Tässä ensimmäinen värssy:

"Aurinkoisen aamun voi alkaa, nousta päivään harmittomaan.
Ylös, kengät paina ei jalkaa, elämä on parhaimmillaan.
Kun kaikille aurinko loistaa, se kaikille yhteinen on.
Se kaikilta kylmyyden poistaa, mieli on niin huoleton.
Onnellisen päivän saat varmaan, silloin kun et aavistakaan.
Vaihtaa saat pois ilmeesi harmaan, hymynaamat valloittaa maan."

Tätä kun rallattelee, niin ei voi olla pahalla tuulella!

Retrokuvio toi mieleeni ajan 70-luvun alussa. Lapseni oli silloin euroviisujen aikaan korkeassa yhden vuoden iässä ja asuimme Etelä-Haagassa. Meillä oli olohuoneessa ruskeat vakosamettipäällysteiset sen ajan muotia edustavat matalat nojatuolit ja teak-runkoinen lasipöytä, joka minulla on vieläkin jäljellä ja käytössäkin. Verhot olivat marimekkoa, isot ruskeat, vaaleammanruskeat ja beiget kuviot valkoisella pohjalla. Nekin saattavat olla tallessa, mutta en ole sen ajan jälkeen keksinyt niille mitään käyttöä. Kirjahylly oli auringonkeltainen ja lähes yhden seinän kokoinen. Alaosassa oli kaksi kaksiovista kaappia. Sitä en muista, mitä hyllylle myöhemmin tapahtui. Lahjoitettiin varmaan jollekin tutulle tai sukulaiselle. Siitä pitäen ja jo ennenkin kirjahyllyni ovat aina olleet lundiaa, mutta tämä keltainen varmaan oli olevinaan merkki elintason kohoamisesta.