Tämä on ollut erinomaisen hyvä päivä. Onneksi voin välillä vetää henkeä suruilta ja murheiltakin! Tämä on ollut sellainen huolto- ja huollonsuunnittelupäivä eli kävin saamassa uusia hoito-ohjeita itselleni ja samalla retkellä mm. ajan jalkahoitoon. Postista tuli kirjapaketti, jossa oli mm. tilaamani nukkekotikirja. Sisältö oli mulle erinomainen: hyviä perusohjeita kalusteiden ynnä muiden romppeiden tekoon. Vielä pitäisi käydä haalimassa puutavaraa, listoja ja muuta sellaista perustavaraa, vähän lisää väriä, suteja ja niin edelleen. Tähän asti olen pärjännyt melko pienillä hankinnoilla.

Tein yhtenä iltana Mattilaan verhoja ja liinavaatteita. Kuvat ovat vielä, sanoisinko viitteellisiä. Sänky on paikattu vanhasta, jossa ei ollut päätyäkään. Nyt toinen takajalkakin on liimattu kiinni ja uusi pahvipääty on paikallaan. Se vaatii vielä kanttausta, kunhan löydän sopivaa nauhaa. Koko sänky odottaa vielä maalaamista. Maalaan ehkä kaikki mööpelit samalla värillä.

Verho on modernin sisustustyylin mukaisesti liian pitkä. Tarkoitukseni oli kääntää siitä kappa, mutta sormet eivät mahtuneet nurkkaan eli tämä vaatii vielä miettimistä.

Sängyssä on patja ja vaaleanpunaista pitsiä oleva pussilakana. Provence-henkisessä peitossa on toistaiseksi vain tummansininen pitsi näkyvissä lakanasta. Se ja pitsinen tyynynpäällinen on valittu rimmaamaan yhteen sängynpäädyn kanssa.

Keittiön verhot edustavat samaa Provence-tyyliä kuin lakanakin. Täytyykin kokeilla, kävisivätkö ne makuuhuoneeseen. Ongelma on sama kuin yläkerrankin verhojen laittamisessa paikalleen. Pitäisi kai ottaa pinsetit tai jotain, millä nämä voisi nostaa kannakkeiden päälle.

Sitten kun teen seuraavan nukketalon, niin takuulla se on sellaisessa mittakaavassa, että käpäläni mahtuvat sisälle. Ja irrotettavalla kannella.

Mies kuuluu parhaillaan varovasti soittavan, mitä hän ei ole uskaltanut tehdä moniin päiviin. Hän haki tänään vaihteeksi taas uudet verenpainelääkkeet. Toivottavasti nämä vihdoin sopivat ja auttavat. - On tämä yhtä kokeilua, mutta paineet on saatava alas, sanoi lääkäri. "Muuten poksahtaa", kertoi mies, joka juuri sen takia ei ole oikein uskaltanut tarttuakaan soittimiinsa.

Aikaisemmin viitteellisesti kertomani huolet eivät ole mihinkään hävinneet, mutta olen onnistunut sulkemaan silmäni ja mieleni. Päähuoli ei ole ollut tämä miehen sydänvika, vaikka tietysti sekin on mielessä. Edellisten lisäksi tuli vielä uusikin ja aikaisempia lähempänä oleva huoli pari päivää sitten. Onneksi hänet varmaan otetaan pikavauhtia tutkittavaksi, jos epäillään, että asiat ovat niin kuin meille kerrottiin. Näiden takia emme ole jaksaneet lähteä dementikkojakaan tervehtimään, vaikka pitäisi.

Niin että onhan tätä, kuten varmaan jokaisella isompaa ja pienempää murehtimista. Pitäisi vain muistaa joka päivä, että "älkää mistään murehtiko". Ollaan vain kuin taivaan lintuset tai pikemminkin Ellun kanat, kun ei muutakaan voi. Jotenkin vain uskon vieläkin, että hyvän voima on suurempi kuin pahan ja kaikki kääntyy näidenkin kaikkien "tapausten" kohdalla parhain päin. Tai toivon ainakin niin.

Muistutanpa vielä, että, kiitos, olisi kiva saada "PIF-ilmoittautujia" eli hyvä kiertämään.