Olemme saaneet uuden naapurin. Tässä se marssii  ylensyöneen näköisenä pois valloittamiltaan tiluksilta eli meidän pihasta.

Katti on esiintynyt pihassa vasta muutamana päivänä, joten se on varmaan vasta muuttanut paikkakunnalle. Se on jo nyt osoittautunut harvinaisen röyhkeäksi. Se on jo ehtinyt  kiivetä tammeen melkein lintupöntön tasalle. Se on kytännyt lintujen suosikkipaikkaa eli rododendronin juurta ja tietysti myös ruokintapaikkaa. Se on tavattu jahtaamasta pihamme kesyä fasaania ja muutenkin käyttäytyneen kuin isäntä  talossaan. Siitä ei ole tietoa, montako pikkulintua tai oravaa se on jo teurastanut tai yrittänyt tappaa. Fasaanin pyydystämiseen sillä oli suuri halu, mutta onneksi lintu pääsi ajoissa karkuun ja lentokorkeudelleen eli juuri katin ulottumattomiin.

En ole ollut kissanvihaaja, mutta enpä ole erityisen ilahtunut uudesta talollisestamme. Toivon, että tavallisesti talon alle tulevat katit huomaavat tämän ja syntyisi oikein kunnon reviiritaistelu. Harkitsen kivien keräämistä omaksi aseistukseksi ja ainakin istuintyynyjen nostamista talteen.

Kissa on vasta muuttanut naapuriin, emmekä edes tiedä, mistä ja miten löytäisimme isäntäväen. Muistaakseni laki antaa kissalle suuret vapaudet, mutta ei ole kivaa, jos luottavaisesti pihallamme asustavat oravan- ja jäniksenpojat, fasaanipesueet ja pikkulinnut joutuvat lihavan kissan paistiksi. Tiedän kyllä, että moni rakentaa oikein luukun kissan mennä ja tulla, mutta se on peto eikä siitä muuksi muutu. Koirat on kaava-alueella pidettävä narussa, mutta kissat saavat rampata kuseksimassa missä lystäävät (sanon kokemuksesta, kun jouduin keväällä nenääni pidellen kantamaan hallaharson roskalaatikkoon). Joku varmaan pahastuu ja sanoo, että kissa vain noudattaa kissan luontoa. Sitä just. Niin minäkin.